30.8.2010 mañana de lunes
Mitä tapahtunut so far.. oon elänyt tässä hieman kiertolais gypsy elämää, mutta ainakin on ollut katto pään päällä ☺
Lauantaina saavuin Mexico Cityyn aamu kuuden aikaa. Harmikseni valpas henkilökunta ja kanssamatkustaja estivät tehokkaasti mun videokuvauksen, jotta oisin saanu time lapsin laskeutumisesta. HUH HUH mitkä valot! Oltiin just viime keskiviikkona Bristolis kattomassa Blade Runner, jonka näin ekaa kertaa. Se tapa jollon jo kasikyt luvulla on osattu esittää tulevaisuuden kaupunkeja on ihan uskomaton, mutta ei jäänyt kyllä kakkoseksi oikean elämän loputtomat ja kauniisti rajatut valot.
Lento kaiken kaikkiaan meni hyvin, niinkuin aiemmin kirjoitin, olin Madridin kentällä jo ihan kukkuu odottamassa lentoa, loppupää koneesta oli onneksi melkein tyhjä ja sain kaksi penkkiä itselleni, koska kukaan ei tullut viereen. Harmikseni en tajunnut vallata heti neljää penkkiriviä, missä monet ottivat lepoa kaiken pituuden täydeltä koko matkan ajan. Yksi penkkirivistö oli vapaana, mutta oli jotenkin epäkunnossa, eikä käsinojat lähteneet ylös, koetin kyl repiä niitä aikani, kunnes luovutin ja palasin nöyrtyneenä “vaivaisille” kahdelle penkilleni. Hieman kuumotti bermuudan holleilla kun oli kattonu hurrikaani kuvia matkaa ennen ja tuli varoitukset et vyöt kiinni, jengi kumminkin nukku easysti, joten huikka punkkua ja takas tutimaan.
Mexico Cityn päässä lappujen kanssa oli ongelmia, koska luulin lentokoneessa ettei minun tulisi täyttää yhtä lappua ja sitten pitikin . Note yourself: ota aina kynä mukaan käsimatkatavaroihin, koska niitä ei esim.lentokentällä ole lappujen täyttelyyn. Olin viimeisenä jonossa lopulta ja alkoi tulla jo paniikki matkatavaroista. Vielä pokkana vaan ojentamaan lappua, missä sanon, etten tuo mitään ruokaa maahan, joten ei myöskään ole mitään tullattavaa. Sitten kaikki tavarat taas läpi valaisimista ja volá!siellä mun laukku nyhjötti nostettuna lattialla lähes yksin seuranaan ehkä yksi laukku. Mexico cityn lentokenttä ja kukaan ei ottanut yksinäistä möhkäle laukkua, ehkei täällä olekaan niin vaarallista?
Sitten vain suhaus pitkin hyvin opastettua lentokenttää luxus busseille, jossai oli ihana vanha rouva jolta kysyin mallikkaasti espanjaksi kelloa, koska omani oli madridin ajassa. $258 = 15 ekii, kolmen tunnin matkasta kohti uutta kotikaupunkia; Querétaroa. Eniten ekan luokan bussissa huvitti slidit jaloille, joilloin niille tuli mukava kaari, tottakai dubatun, huonon jenkkileffan kera. Olis ollu toinenkin vaihtoehto suhaa ensin esim. Metrolla/taxilla pohjoisen bussiasemalle ja ottaa sieltä ehkä puolet halvempi bussi, mutta vaivannäkö vs. mukavuus voitti kyl keveesti tällä kertaa.
Querétaron asemalla olin kyllä aika pihalla, ostin puhelinkortin, mutta siihen tarvitsikin paikallisen sim kortin mutta juuri kun yritin tavoittaa carlosta hänen internets tunnuksien kanssa, kuuluu “¿Susanna? Ja sielt pöllähti carlo. Autol suhaus ja säätö kamojen kaa ympäriinsä. Ensin suihku italiailaisel kaveril, sit kamat carlon porukoille, sit lounas keskustassa, sit varsinaiseen yöpaikkaan, jossa sain olla Fernandan huoneessa yhden yön, koska tämä oli kämppiksensä kanssa tekemässä hyväntekeväisyys työtä eli rakentamassa koteja köyhille. Seuraa tietoisku: tiesitkö, että valmistuakseen yliopistosta mexicolaisten pitää lain mukaan tehdä n. 180 tuntia hyväntekeväisyystyötä. Esim. Carlo opetti matikkaa ja tietotekniikkaa jossain koulussa vuoden ajan. Monet tekee kuulemma kerran kuussa parissa viikonloppu reissun jonkun järjestön kautta ja menee auttamaan köyhiä. Hieno idea mielestäni ja saa akateemiset, ehkä hieman etuoikeutetut ihmiset perspektiiviä omaan elämään. Mietin vain, että jos suomessakin olis tällanen systeemi, tavisiko sitä? Ei kaikki ole niin hyvin miltä näyttää, mut harva siellä on ilman kattoa pään päällä joskin niitäkin löytyy.
Vihdoin päikkärit, kymmenelt illal herättyäni ihmettelen miksei mua herätetty jammittelu sessioihin mukaan, mut olin kuulemma nukkunu aika sikeesti, nopee päätös taxil sinne vai unien jatko? No fiesta tietenkin!!! Tosi mukavan taxikuskin kaa suhattiin aika kauas $80 = 4,8e ja harhailtiin tovi, plus carlo ei kuullu puhelinta, joten jouduttiin arpomaan mestoilla aika kauan ja joli pakko taipuu soittamaan suomi-liittymästä, jolloin carlo onneks vastas.
Jammittelut oli aika jees, tosin siellä ei ollu yhtään tyttöjä, vaan jäbii soittelee. Mulle pidettään leccíones españoles numeros x x mm. korttipakan maat ja tottakai törkyisanoja, joista en enää muista mitään. Note yourself: kirjoita tällaiset aina ylös! Vastapalvelukseksi opetin tottakai leccíones finlandeses ja yritin opettaa ristiseiskaa, mut pakan ylimääränen kasi herpaannutti poikien loputkin kärsivällisyydet mehevän jazzin soidessa. Oltiin kuulemma kapungin hienoimman alueen kadulla ja kyseessä oli joidenkin ammattisoittajien musisointia ja talon omistaja, basisti on just kuukauden sisäs lähös Hollantiin opiskelee jazzii. Aika siistii vai?
Sunnuntai meni ehkä vähän ihmetellessä ja vaan kaupassa käydessä sekä piilolinssinestettä hankkiessa Danin kanssa, joka asuu siellä missä minäkin tällä hetkellä, todella ahkera koululainen. La iltakin hurahti kaverin kanssa lukien. Kauheella gmail sähköposti säädöllä saatiin sovittua yhden toisen vaihto-oppilaan kanssa treffit keskustaan illaksi ja käytiin yhessä irkkubaarissa yksillä. Maria on pieni italialainen, joka asuu pienessä kaupungissa Saksassa, mutta puhuu mulle espanjaa. Hah! Se on opiskellu vuoden espanjaa, eli yhtä paljon kun minä, mut puhuu tosi nopeesti ja hyvin! Selittelen itselleni, et sen täytyy johtua italian alkuperästä, johtuuhan? Mukava tyttö, asuu perhemajoituksessa ja on tähän asti tykännyt siitä.
Illalla annoin myös suomen tuliaisia jengille täällä kotona, including the finnish classics: ruisleipää, fazerin sinistä ja salmiakkia ☺Tänään aamulla noin kuudelta herättyäni olohuoneen ilmapatjalta en malta odottaa että lyödän oman kodin, jossa saan purkaa kaikki tavarani levälleen :D Tiukka ohjelma tänään: international coordinatorin, Adrianin tapaaminen Marian kans aamulla sitten paikallisen sim kortin metsästys ja miksei myös aurinkorasvan?
Hasta luego!
No hay comentarios:
Publicar un comentario